Ruoka: ystävä, rakastaja vai vihollinen.

RUOKA: 

Tuo asia jota ilman emmme voi elää.
Asia joka monissa meissä herättää kaiken kirjavia tunteita.

 Asia josta on nykypäivänä helppoa tehdä niin vaikeata.

Toiset meistä hallitsee syömisen, kun taas syöminen hallitsee toisia.  

Ruualla on yllättävän paljon valtaa nykypäivänä.

Maailma on pullollaan ohjeita siitä kuinka meidän ihmisten pitäisi syödä. Ohjeistukset vaihtuvat alati ja toisinaan nuo ohjeet ovat keskenään niin ristiriitaisia, ettei oikein tiedä mitä pitäisi uskoa.

 

Minusta ei ole neuvojaksi ruoka-asioissa, sillä olen yhtä pyörällä päästä kuin varmasti moni muukin. Kaikki mitä syömiseen liittyen kirjoitan on puhtaasti omia mielipiteitä ja havaintoja. Joku saattaa olla kanssani samaa mieltä ja joku toinen taas ei. Sehän riippuu ihan siitä mitä koulukuntaa kukin lukija edustaa. 

Mutta mitä sitten saisi syödä? Ensin kartellaan rasvaa. Kehoitetaan ostamaan kevyt tuotteita. Sitten ne kevyttuotteet ovatkin ykskaks se huono valinta. Suola on myrkkyä. Sitten aletaan karttelemaan  hiilihydraatteja ja korvataan ne proteiinilla ja rasvalla. Ei saa syödä valkoistasokeria ja valkoista viljaa. Leipä ja pasta jätetään kauppaan. Niin ja se peruna. Sitä ei ainakaan syödä. Liiaksi prosessoitu ruoka olisi syytä jättää ruokakaupan hyllyyn, varsinkin jos se sisältää nitraatteja tai natriumglutamaattia. Listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin sillä aina keksitään jokin uusi juttu mitä saa ja mitä varsinkaan ei saisi syödä. 

Mutta mitä sitten pitäisi syödä? Mielellään kai maidotonta. Gluteenitontakin olisi hyvä valita. Kasviksia tietenkin paljon ja ehdotomasti luomua. Kaupassa raivataan tilaa voimaruuille sillä eihän ilman niitä ihminen voi hyvin. Toiset tuotteet auttavat palautumisessa kun taas toiset rasvanpoltossa. Luvataan sitä ja luvataan tätä ja osa on vaan rahan haaskuuta.  Osasta varmasti saattaa ollakin apua ja täydentävät ruokavaliota. Mutta tuskin nekään ihmeisiin pystyy, jos ruokavalio ei muuten ole kunnossa ja järkevässä balanssissa.

Kun ennen koreiltiin vaatteilla, on nykyään "oikein syömisestä" tullut SE juttu. Toisilla siihen on varaa tosilla ei. Totta kai se on valinta kysymys. Jokainen laittaa rahansa siihen minkä kokeee tärkeäksi. Mutta silloin, kun raha on tiukassa, valitaan kaupasta sitä mikä on edullista. Ja valitettavan usein tarjouksessa on juuri ne tuotteet, jotka eivät aina ole välttämättä se paras valinta terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Toki esim. kotimaisia juureksia saa ajoittain edullisesti, mutta se ei ole valinta silloin, jos etsitään nopeaa ja helppoa ruokaa.

Toiset tahkoavat rahaa valmistamalla herkkuja joilla saadaan ihmiset ruokakoukkuun samaan aikaan, kun voivotellaan varsinkin länsimaissa yleistyvää ylipaino-ongelmaa. Ja jotta se ongelma saataisiin ratkaistua liikkuu valtavat rahasummat dieettibisneksessä, kun ihmisille kaupataan oikotietä onneen. On diettejä joka lähtöön ja niille jokaiselle löytyy puolestapuhujansa. 

Me kaikki olemme yksilöitä. Toiset ovat luonnostaan hoikkia eikä heidän välttämättä tarvitse nähdä suurta vaivaa pysyäkseen mitoissaan. Toisilla taas pelkkä pullan katseleminen tuntuu tuovan lisäsenttejä ympärysmittaan ja elämä on yhtä taistelua ja kieltäytymistä ruokaviidakossa. Sitten on vielä ne jotka kärsivät laihuudesta. Heillä taas paino ei meinaa nousta  millään vaikka söisi kuinka. 

Minulla on kirjava historia  takana syömiseen liittyen. Olenhan ikuinen laihduttaja. Tai ainakin olen ollut tähän asti. Olen ollut ylipainoinen ja suhtautumiseni ruokaan on ollut ajoittain vääristynyt. On ollut aikoja jolloin ruoka on tuonut lohtua ja toisinaan se on taas aiheuttanut ahdistusta. Välillä elämä on ollut helpompaa ja suhtautuminen ruokaan on ollut rennomapaa. Mutta on ollut myös aikoja, jolloin elämä on pyörinyt liikaakin ruuan ympärillä ja syöminen on ollut hallitseva tekijä elämässäni.

Tällä hetkellä olen normaalipainoinen, mutta olen tiputtanut painoa toistakymmentä kiloa ainakin viidesti. Kolmesti olen karistanut raskauksien mukanaan tuomia kiloja. Nykyään yritän ajatella ruokaa ystävänä ja nimenomaan polttoaineena joka saa koneistoni toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Yritän opetella myös rennompaa suhtautumista ruokaan. Kaikkea kohtuudella ja herkkuja silloin tällöin hyvällä omallatunnolla. Sillä oikeasti. Mitä välilä on sillä onko vyötärö sentin tai kaksi suuntaan tai toiseen. Painoa ei ainakaan pidä liiaksi tuijotella. Sen olen ainakin oppinut nyt kun olen alkanut treenaamaan enemmän. Ja jos meinaa että treenaamisesta on myös hyötyä ja haluaa kehittyä on syötävä kunnolla ja tarpeeksi. Sitä minä yritän itselleni toitottaa.

Mutta miten meillä sitten syödään?
Siitä kerron toisella kertaa.

Erään päivän illallinen.