Peruslenkki?

Kevät sen, kun tekee tuloaan ja saa meidät juoksijat käyttäytymään lenkkipoluilla kuin kevätlaitumella kirmailevat vasikat.
Itse olen ainakin huomannut, että keväinen auringon paiste ja osin jo sulaneet lenkkeilyväylät ovat saaneet tossun kulkemaan astetta reippaammin. Ja jos jalat ovatkin olleet jostain syystä lenkillä kuin lyijyä, on kevään virkistämä mieli auttanut viemään lenkin loppuun asti.
Tosin kärsiihän meistä osa kevätmasennuksesta. Siinä missä toinen iloitsee ja hymyilee kevätauringon paistaessa,
saa se toisen vetämään verhot tiukemmin ikkunan eteen.

Lauantain lenkillä sai nauttia auringosta.

Itse kuulun niihin ihmisiin jotka nauttivat kevään tulosta.
Olenkin joutunut joillain lenkeillä toppuuttelemaan itseäni ja muistuttamaan itseäni, että maltti on valttia.
Vielä, kun kuitenkin elellään peruskuntokautta, tai niin minä ainakin teen. Ja suurin osa lenkeistä olisi vielä hyvä juosta ihan pk-tasolla,
varsinkin kun omalla kohdallanni on peruskestävyyden osalta vielä huimasti parantamisen varaa.

Jokaisella meistä on omat määritelmät sille mikä on kenellekkin peruslenkki. 

Se mikä on toiselle peruslenkki saattaa olla toiselle jo pitkä ja päinvastoin. Kun kokeneempi juoksija juoksee tuostavaan parikymppiä saattaa aloittelevalle juoksijalle kymppikin olla jo saavutus.  

Tiistain tunnelmia.

 Meidän perheessä näkyy hyvin tuo eroavaisuus juoksijoiden välillä. Mieheni on harjoitellut vuosia enemmän ja vähemmän aktiivisesti,
kun taas minä olen juossut vasta jokusen vuoden epäsäännöllisen säännöllisesti. 

Minun peruslenkkini ovat tällä hetkellä pituudeltaan noin 6-10 kilometriä,
mieheni peruslenkit pyörivät matkaltaan kahdenkympin nurkilla.

Myös meillä jokaisella on omat vauhtitasot millä pyrimme juoksemaan suurimman osan lenkeistämme. Siinä missä minä juoksen omat pk-lenkkini 7:00-7:30 vauhdilla, juoksee mieheni omansa noin viiden minuutin keskivauhdila. 

Täytyy myöntää, että eilinen lenkki keikahti ajoittain vk:n puolelle, vaikka tarkoitus oli juosta ihan kevyt pk-juoksu. Välillä vaan täytyy päästellä sydämmensä kyllyydestä, jos siltä tuntuu. Eilen piti kyllä alkuperäisen suunnitelman mukaan olla lepopäivä, mutta koska tämän päivän (sunnuntain) pitkälenkki siirtyikin huomiseen aamuun ohjelmanmuutoksen myötä, niin eilen sitten juostiin ja tänään vasta huilataan.

Lauantain reippaampi kymppi.

Eilen lauantaina juoksu tuntui yllättävän helpolta. Alkuun vähän pelkäsin mitenköhän jalka nousee,
sillä perjantain lenkillä jalat olivat kuin väärinpäin takamuksessa kiinni torstain jalkatreenin jäljiltä. 

Torstaina salilla tuli tehtyä mm. prässiä.

Perjantain lenkin lukemat.

Mutta auringonpaiste siivittikin kevään parhaaseen kympin tulokseen. Vaikka eihän sitä vielä ole vauhdilla niin väliä,
mutta kyllä se vaan piristää, kun tuntee saavuttaneensa jotain.

Hyvällä fiiliksellä pääsee pitkälle.

Tiistai ja keskiviikko olivat kanssa juoksupäiviä. Torstain lisäksi myös maanantaina tuli liikuteltua painoja lihaskuntoharjoittelun merkeissä.
Silloin mm. nousi penkkipunnerruksessa pitkästä aikaa 47,5 kg.

Mieheni kerkesi tänään juoksemaan oman pitkänlenkkinsä. Neljänkymppiä olisi kuulemma houkutellut, mutta aikataulullisista syistä hän tyytyi vain 31:een kilometriin. Minulle taas tuo matka tuntuu vielä utopialta, mutta kesällä...

Tällä viikolla mieskin pääsi juoksutreenien suhteen lähemmäksi omaa perusharjoitteluviikkoaan juoksemalla neljä lenkkiä,
(ma sali, ti lepo, ke 20km, to 15km, pe sali, la 10km ja su 31km).
Toistaiseksi kun viikot ovat olleet tämän alkuvuoden aikana rikkonaisia.

Saa nähdä kuinka huomenna juoksu kulkee ja suostuuko jalat yhteistyöhön. Sen verran hyvin tuli tänään tankattua herkkuja 92-vuotispäivillä. Energianpuutteeseen ei ainakaan pitäisi aamun pitkis tyssätä.

Mm. Prinsessakakkulla tuli herkuteltua.