Juoksuvammoja.

Kulunut viikko on taas vaihteeksi otettu rauhallisesti.

Kuurainen maa auringon paisteessa.

Muutaman viikon tuossa sainkin treenata ihan kunnolla. Juoksu alkoi taas kulkea ja fiilis oli hyvä.
Kilometrejä kertyi niin kävellen kuin juostenkin. 

Viime lauantaina oli tarkoitukseni juosta pidempi lenkki yhdistäen taas polkujuoksua ja tasaisempaa menoa. Minulla ei onneksi ole vielä ollut juoksijoille tyypillisiä vaivoja. Tuolla lenkillä kuitenkin melkein jo heti alkumatkasta alkoi oikean puolen pakara kenkkuilla. Tietysti, jos olisin ollut fiksu, olisin kääntynyt kotiin jo tuossa vaiheessa.
Mutta koska ilma oli hieno ja halu päästä lenkille kova, jatkoin matkan tekoa.

Vaikka lenkin alkumatka olikin tasaista niin se ei tarkoita mäetöntä.

Ajattelin, että kyllä se siitä, kun alkumatkan otan rauhallisesti. Ensimmäisen kympin sainkin juosta ihan suunnitelmien mukaan, mitä nyt muutama pikku vihlaisu tuntu parissa ylämäessä.

Vihdoin pääsin polun alkuun, ja lenkin paras osuus oli vasta edessä, sain kokea karvaan pettymyksen. Kun olin ottanut muutaman askeleen epätasaisemmalla alustalla, alkoi ärräpäät lennellä.  Joka askeleella vihlonta muuttui vain kovemmaksi. Ensin ajattelin, että kyllä minä hammasta purren menen edes tuon yhden polun pätkän, mutta pakko oli vajaan 300 metrin jälkeen kääntyä takaisin. Sitten sainkin viimeiset kolme kilometriä klenkata kotiin pettymystäni niellen.

Lauantain lenkkin yhteenveto.

Kotona mieheni arveli vaivan johtuvan niin sanotusta juoksijan polvesta, eli it-jänteen kireydestä. Toisilla vaiva tuntuu enemmän polvessa ja toisilla yläliitoksen kohdilla. Mieheni on kärsinyt vaivasta useamman kerran ja kummankin alueen kipeytyminen on tuttua.

Olemme saaneet nauttia syksyn kauneudesta.

 Miehelleni muutkin jalkavaivat ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella.

Jokunen vuosi sitten hän kärsi polvivaivasta, joka kesti puolisen vuotta. Tuntui kuulemma, kuin joku olisi iskenyt puukolla polveen jokaisella askeleella. Muutaman kerran hän kävi näyttämässä polvea ihan urheilulääkärille, sillä oletti hänen olevan asiantuntija. Ainakaan tuo kyseinen lääkäri ei juurikaan polvea edes tutkinut, vaan ehdotti heti kortisonia ja kehoitti vähentämään juoksumääriä. Tuolloin mieheni juoksi viikottain ehkä noin puolet siitä mitä nykyään. Pistos toi vain hetkellisen avun ja kipu alkoi uudestaan. Miheni kävi vielä kerran samalla lääkärillä, mutta koska hoidoksi ehdotettiin taas vain kortisonia, päätti mieheni kysyä muualta toisen mielipiteen. 

Apu löytyi osteopaatin vastaanotolta. Osteopaatti kävi jalat huolellisesti läpi ja löysi vaivan aiheuttajan. Tuolloin kyseessä oli hyppääjän polvi, eli suoran reisilihaksen kireys. Hieromalla hän sai avattua kireyttä ja jo ensimmäinen kerta toi helpotusta vaivaan. Muutaman lisäkäynnin ja ahkeran kotivenyttelyn jälkeen alkoi miheni juoksu taas kulkemaan ilman kipua.

Venyttelyohjeiden lisäksi osteopaatti suositteli miehelleni glukosamin-valmisteen käyttöä. Glukosamin voitelee niveliä ja hidastaa niiden kulumista. Mieheni kohdalla valmiste ainakin auttaa. Hän on huomannut, että jos useampana päivänä jää tuo tabletti ottamatta, alkavat polvet heti narisemaan. 

Laitri aamutuimaan.

Lihaskireys onkin monen juoksijalle tyypillisen vaivan takana. Siksi lihashuolto ja venyttely olisiki tärkeää.

Itse tunnustan olevani laiskanpuoleinen venyttelijä. Mutta nyt ei auta kuin ottaa härkää sarvisat ja malttaa sitkeästi venytellä, jotta pääsisin vaivastani pian eroon.

Juoksijan polvesta kärsivän on kuulemma myös hyvä  vahvistaa reisi- ja pakaralihaksia. Hyvä lihaskunto vähentää riskiä saada juoksuvammoja. 

Meikäläisen kulkupeli. Ei ihan vauhdikkain malli...

Pyöräilyä pakarani on onneksi sietänyt ja alku viikosta kuljimmekin lasten kanssa pyörillä eskariin ja kouluun. Onneksi on ollut kaunista ja kuivaa, niin ei aamuisin vielä ole pyörätiet liukkaita yöpakkasten jäljiltä. 

Aamuisin on ollut suorastaan pakko poiketa ohimennen uimarannalle kuvaamaan.

Eilen jo saattelin lapset kävellen, kun tuntui että kireys on alkanut helpottamaan. Rento ja rauhallinen matkan teko ei onneksi tuonut takapakkia, vaikka 2 x 4 km tulikin käveltyä useamman taukopäivän jälkeen.

Naapurilta saatu lasten keinutuoli hionnan jälkeen.

Mieheni on kanssa viettänyt lepoviikkoa ja päivät ovat kuluneet erilaisten maalausprojegtien parissa. Vanha lasten keinutuoli on ollut kunnostettavana, itsetehty hylly on saanut maalipinnan ja Alkosta saadusta viinipullojen laatikosta ollaan tekemässä säilytyslaatikkoa.

Viinipullojen laatikosta on tulossa säilytyslaatikko.

  Kaksi edellistä viikkoa olikin hänellä treenien suhteen kovempia.

Viime viikolla kuutena juoksupäivänä hänelle kertyi 114 km. Lyhyimmät matkat olivat 10 ja 11 km, pisin 32 km ja muut noin 20 km. Salilla kävimme peräti kerran.

Syksyn merkkejä.

Tuleva viikko vietetäänkiin syysloman merkeissä.
Suunnitelmat ovat vielä täysin aivan auki, mutta emmeköhän me
jotain kivaa tekemistä keksitä lasten  kanssa.