sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Juoksukunnon arvostus.



Maanantaiaamun tunnelmia.


Niin se taas viikko vierähti ja päivät sen, kun lyhenevät. Viikkoon on mahtunut taas monenlaista säätä. 
Mutta eikös se ole niin, että vaihtelu virkistää. 


Torstaiaamun sää.


Onneksi eilen tuli nautittua aurinkoisesta säästä lasten kanssa oikein useamman tunnin verran, 
kun tänään on taas satanut vettä koko päivän. 


Näkyykö kaloja. Lauantaipäivän auringonpaisteessa.
 

Tämä myös lauantailta. Piirrustuksia rantahiekkaan.


Miehenikin osasi valita kaverinsa kanssa oikean päivän pitkälle lenkille, kun sunnuntain sijaan juoksivatkin eilen lauantaina. Vaikka mieheni juoksi tällä viikolla vain yhden lenkin, ei hänen viikkokilometrinsä paljoa jääneet minun kilometreistäni. Tosin minun 45,3 kilometriä koostui pääosin kävelystä ja kertyi kuutena päivänä, kun mieheni juoksi yhteen menoon 
42 kilometriä. Tuo olikin kolmas päälle nelikymppinen kolmen viikon sisällä.


Meikäläisen menopelit.


Itse osaan taas arvostaa nihkeästikkin sujunutta juoksulenkkiä ihan uudella tavalla. 
Kun muutaman viikon joutuu pitämään taukoa juoksusta jalkavaivojen takia, on pääasia, 
että ylipäätään pystyy käymään lenkillä. 


Juoksu käy terapiasta.


Maanantaina juoksin varovasti 3.3 kilometriä saatettuani ensin eskarilaisen koululle. 
Muutamia kuvaustaukoja pidin, sillä ilma oli hieno ja tauon jälkeen tuntui hiukan raskaalta. 


Perjantain lenkin todistusaineisto.


Tiistaina kävelin reippaalla tahdilla 5.2 km:n lisälenkin ja perjantaina oli taas juoksun vuoro. 
Perjantain lenkillä jalat tuntuivat lyijyltä ja meno tuntui raskaalta, mutta fiilis oli mahtava. Ilman taukoja 5.2 km sisulla ja päättäväisyydellä taitoin tuon matkan sateesta piittaamatta. Ja olin niin tyytyväinen ja iloinen, 
kun jalkani olivat edes jonkin verran yhteistyöhaluisia.


Sisarusrakkautta. Muutamana päivänä kuljettiin sateessa.


Onneksi en joutunut pitämään pidempää taukoa. 
Sain taas muistutuksen siitä, kuinka tärkeää lihasvoima ja huolto on, kun harrastaa urheilua enemmän. Vieläkin kyllä odottelen sitä kärpäsen puremaa, joka saisi minut tekemään kyykkyjä ja muita jumppaliikkeitä enemmän. 
Tälläkin viikolla joka päivä ajattelin, että tänään sitten kyykkään ja punnerran, 
mutta ajatuksen asteelle jäi. Jospa sitten ensi viikolla...


Lauantaina pidettiin ulkosalla pieni jumppatauko.


Vielä yritän malttaa pitää kerrat, matkat ja vauhdin maltillisena, 
ettei it-jänne alkaisi heti uudestaan vaivaamaan.


Pisaroita ja auringon paistetta.


 Liikkuminen on myös auttanut pitämään syömiset jonkinmoisessa kuosissa. 
Maanantaina onnistuin katkaisemaan yli viikon kestäneen herkku/mässäilyputken. Mielen lujuutta on välillä kyllä vaadittu, sillä vierailu isomummin luona täydensi herkkuvarastoja. No, kuusi päivää tuli taas syötyä fiksummin, 
joten tänään on vähän herkuteltu. Mutta tällä kertaa herkkuputki saa jäädä yhden päivän mittaiseksi. 
Huomenna tarkennetaan syömisiä. Perusruokaa kohtuudella arkisin, 
sitten viikonloppuna rennommin.


Syksynvärejä ojanpohjalla.


Juoksuinto on tällä hetkellä kova. Siihen on paljolti vaikuttanut some. 
On ollut mukava lukea kanssa ihmisten fiilistelyjä omista onnistuneista suorituksista esim. Facebookin eri ryhmissä. 
Välillä on myös lohduttavaa kuulla, että muillakin on välillä mutkia matkassa.

Hyvällä fiiliksellä kohti uutta viikkoa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti