sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Taas liikkeellä.


Kaksi viikkoa sitten patikoimme koko perheen voimin siellä 
Siikanevalla ja kastuimme oikein kunnolla. 


Siikanenvan suomaisema ja pitkospuut.

Sen jälkeen viettelimmekin kunnon flunssa viikkoa. 
Tuskin kastuminen pelkästään aiheutti flunssan iskemisen, mutta varmasti edesauttoi sitä. 
Tyttären eskarissa oli ollut tautia liikkeellä, joten eiköhän se flunssanpoikanen lienee sieltä kotoisin.

Viime viikko meni siis hyvin rauhallisesti. Koska keskimmäinen muksu oli koko viikon pois eskarista, eikä häntä tarvinnut päivittäin saatella, sain minäkin ottaa levon kannalta. Oma olotila oli taas sellainen kaksijakoinen. Olo ei ollut niin surkea, että olisi pitänyt olla vuodelevossa, mutta ei niin hyväkään, että olisi voinut urheilla kunnolla.  Mutta viikko sitten minulla oli jopa vähän kuumetta. Silloin ei tarvinut kyllä arvuutella mitä tekisi.

Eniten flunssasta kärsi mieheni, johon yskä iski niin rajuna, että hän sai useaan otteeseen yökkiä limaa pää pöntössä. Tokaluokkalaisemme taas näyttää säästyneen sairastelulta tällä kertaa. Eikä hänen ole tarvinnut olla koulusta poissa.


Maanantai aamuna sai tytöt saattaa kaatosateessa ja kumisaappaat oli hyvä valinta jalkaan.


Tämä viikko on otettu kanssa aika rauhallisesti, koska tauti tuntui jälleen olevan sitkeän sorttista. 
Hiukan puolikuntoisena saattelin alkuviikosta eskarilaista, mutta onneksi olo parani päivä päivätä. Kunnon lenkille en vielä uskaltautunut, mutta koska sää on ollut maanantaita lukuun ottamatta hyvä, olen kiertänyt aamuisin aina pienen mutkan kautta koululta kotiin. Neljänä päivänä lapset tuli haettua autokyydillä kotiin muusta ohjelmasta johtuen.


Keskiviikko aamun auringon paiste.


Yhteensä kuluneella viikolla tuli käveltyä 45 kilometriä. 
Pisin matka tuli käveltyä eilen launataina yhdessä perheen kanssa, kun kävimme hiukan patikoimassa. Onneksi olimme kaikki jo sen  verran kunossa, että pääsimme lähtemään tuolle retkelle nauttimaan kauniista syyssäästä.




Tällä kertaa emme lähteneet merta edemmäs kalaan, vaan retki alkoi jo kotiovelta. 
Suuntasimme Birgitan polulle ja Kaitajärven kodalle. 




Alku- ja loppumatkan noin 4,5 km oli asvalttia ja hiekkatietä. 
Tajusimme vasta jonkin matkaa käveltyämme, että tytöt olisivat voineet kulkea nuo pätkät pyörällä,
 mutta ehkä sitten ensikerralla.


Muutamassa kohdassa pystyi valitsemaan vaikean tai vähän helpomman reitin väliltä.


Birgitan polun maasto oli todella vaihtelevaa. Välillä oli tosi kivikkoista tai juurakkoista polkua, 
välillä taas pitkospuita sekä hiekkatietä.


Ammejärven juurakkoa.


Vajaan kilometrin päässä polun alusta olisi ollut jo ensimmäinen Ammejärven laavupaikka, mutta päätimme jatkaa vielä Kaitajärvelle.Tuossa vaiheessa tiesimme, että retkestämme tulisi pidempi kuin aijemmat. 
Mutta luotimme siihen, että sitkeät tyttäremme kyllä jaksaisivat.




Monenlaista maastoa oli matkan varrella.  Tässä yhdet reitin pitkospuista.


Kaitajärvellä pidimme puolenvälin evästauon ja paistelimme kaikessa rauhassa makkaraa 
ja nautimme laiturilla auringon paisteesta ennen paluumatkaa. 
Edessämme oli vielä sama yhdeksän kilometrin matka kotiin päin. 


Ansaittu evästauko.


Kaitajärven melkein tyyni vedenpinta.

Pysähdyimme kotimatkalla vielä pienelle evästaulle Ammejärvellä. 


Poikakin malttoi taas hieosti istua rinkan kyydissä.


Loppumatkasta tytöt olivat jo aika väsyneitä ja pientä nurinaa kuului silloin tällöin, mutta silti he sitkeästi laittoivat tossua toisen eteen ja saavuimme kotiin juuri ajoissa ennen omaa saunavuoroa.


Loppumatkasta alkoi aurinkokin laskea puiden taakse.


Kahdeksan ja puolituntia raikasta ulkoilmaa ja 18 kilometriä kävelyä. Itse matkantekoon kului 4h 42min. 
Siihen päälle vielä saunominen, niin eipä tarvinnut kauaa unta odotella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti