tiistai 9. kesäkuuta 2015

Pyöräilyä.

Vielä  en ole uskaltautunut ihan juoksulenkille tämän pitkittyneen flunssan takia, 
mutta vähän on tullut sentään jo pyöräiltyä. 
Eilen koko perheen voimin ja tänään yksin.



Eilen tytöt pääsivät vihdoin kokeilemaan miltä tuntuu 
ajaa taas astetta isommalla pyörällä. 



Määränpäänä oli kirjasto, joka sijaitsee lähikoululla.



Olin ottanut mukaan myös kuminauhan, 
jotta pääsisin harjoittelemaan pitkästä aikaa leuanvetoja.


Kolmen viikon tauoko harjoittelussa tuntui ja näkyi tuloksissa. 
Selästä oli voimat kadoksissa, eikä kuminauhastakaan tuntunut olevan tarpeeksi apua. 
Joudun tekemään leuanvedot ristiotteella, silla vasen ranteeni ei taivu vastaotteeseen lapsuuden tapaturman takia.



Mieheni veteli leukoja vanhaan malliin, ja lapset tekivät omia temppujaan. 
Poikakin teki tuttavuutta hiekan kanssa ja taisi tulla siihen tulokseen, 
ettei kivet maistu hyväälle.



Koska tyttöt tuntuivat saavan isommat pyörät hyvin haltuun, 
päätimme polkaista pitemmän reitin kautta kotiin.





Matkaa yhteiselle pyöräilyreissulle tuli noin kymmenen kilometriä 
ja tänään minä poljin yksin yhteensä 23.7 kilometriä.



Kävin tapaamassa hyvää ystävääni toisella puolella kaupunkia. 
Kotimatkasta tuli tosin hiukan pidempi, sillä käännyin ajatuksissani väärästä risteyksestä. 
No, onneksi tämän nykypäivän tekniikan avulla, pääsin taas nopeasti takaisin kartalle.



Matkalla tuli napsaistua muutama luontokuvakin.



Mieheni uskaltautui tänään jo lenkille.



Vähän hän pelkäsi, että vauhti oli kadonnut tauon aikana. Hänellä on sen verran hyvä peruskunto, ettei kunnossa tapahdu hetkessä romahdusta. Mittarin lukema 3:41 on viimeisen kilometrin keskivauhti. Sykkeet olivat kuulemma lenkillä harvinaisen korkeat, mikä kielii siitä ettei vähään aikaan ole päässyt juoksemaan.

Jospa sitä itsekkin kohta pääsisi kunnolla juoksulenkille. 
Täytyy taas pikkuhiljaa aloittaa kadonneen kunnon metsästys omalla kohdalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti