perjantai 5. kesäkuuta 2015

Pakko päästä ulos.

Tänään oli aivan pakko päästä nauttimaan kauniista ulkoilmasta. Olen ollut päälle kaksi viikoa flunssan kourissa, eikä olo vieläkään ole ihan täysin terve. Samoin miehenikin treenitauko näyttää venyvän lähemmäksi kolmea viikkoa.



Mutta tänään tosiaan oli pakko pukea aamupäivällä lenkkarit jalkaan ja lapsia pihalle. Juoksuaskeleita en tosin ottanut vaan lähdin ihan vaan kävelylle, yksin.Tytöt olivat lähteneet kesäkerhoon ja perheemme miehet jatkoivat uniaan.



Meillä kun oma-aika otetaan pääsääntöisesti treenien merkeisää, on se jäänyt viimepäivinä vähäiseksi. Kun kaikki on ollut kipeänä enemmän ja vähemmän, on yhteiselo ollut aika tiivistä 24/7.
 Pieni tuulettuminen oli siis paikallaan.



Reittini kulki pitkin hiekkatietä ja metsäpolkuja.



Reilun tunnin ulkoilun aikana tuli vedettyä syvään henkeä moneen kertaa ja nautittua alku kesän raikkaasta tuoksusta ja auringon paisteesta. 




Kesäkin on tullut kuin varkain sillä välin kun olemme olleet pääsääntöisesti sisätiloissa.

 

Olemme tietenkin liikkuneet sen verran, että olemme käyneet asioilla. Työtkin ovat jo päässeet leikkimään kunnolla pihalla . Heidän kohdallaan kun flunssa on jo hellittänyt.

Ja kävimme me tiistaina vähän pyöräilemässä kokoonpanolla minä, mieheni ja poika.
Määränpää oli rautakauppa ja yhteensä matkaa tuulisessa säässä tuli n. 9km.
Tuollakin reissulla valisimme mielummin maisemareitin, jotta seimme nauttia hetken metsän rauhasta.



Turhautumista olemme purkaneet tällä viikolla myös pieneen keittiöprojegtiin.



Vaikka poikakin oli apuna lukemassa ohjeita, jouduin silti kaksi laatikkoa kokoamaan kahteen kertaan...



Ja niinhän siinä kävi, että nälkä kasvaa syödessä.
Tänään menee vaihtoon vielä toinenkin pöytälevy.



Hommat siis jatkuu eikä tarvitse olla jouten...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti