perjantai 8. toukokuuta 2015

Pärrinkoski.

 
 
 
 
Flunssa on pikkuhiljaa voitettu ja pääsimme tänään pitkästä aikaa koko perheen voimin ulkoilemaan.

Tarkoitus oli kiertää pikkulenkki, mutta aina se vähän venähtää kun mies on mukana.
Matkaa meille kertyi 8.6 km ja kaiken kaikkiaan olimme ulkosalla pari tuntia.



Tytöt pyöräilivät ja jäivät aina aika-ajoin odottamaan meitä, sillä me aikuset kävelimme ja poika oli mukana rattaissa.



Alkumatkasta ripsi välillä vettä, mutta loppua kohden ilma kirkastui.









Korviimme kantautunut kosken kohina houkutteli meidät hiukan sivupolulle ja poikkesimme katsomaan Pärrinkosken kuohuntaa. Mitä pidemmälle kevät ja kesä etenee, sitä vaimeammaksi kosken virta käy.



Ja pitihän se kaikkien päästä katsomaan, miltä vastarannalla näyttää.


















Loppumatkasta tarvittiin hiukan lisäapuja ylämäissä.



Tasan kymmenen vuotta sitten polkumme kohtasivat ensimmäisen kerran ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Päivä täynnnä hienoja hetkiä. Ei mitään kummempaa ja suurempaa, vain yhdessä oloa ja ajoittaista auringonpaistetta.
<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti